Radion sinfoniaorkesterin konsertti
Kapellimestarina Pietari Inkinen
Solistina Sergei Hatšatrjan, viulu
Olli Virtaperko:
Usvapatsas (kantaesitys, Ylen tilaus)
Dmitri Šostakovitš:
Viulukonsertto nro 1 a-molli
Antonin Dvorák:
Sinfonia nro 8 G-duuri
Teokset esittelee Jukka Nykänen.
Väliajalla suoraa puhetta Musiikkitalosta.
Haastateltavina Pietari Inkinen, Sergei Hatšatrjan ja Olli Virtaperko.
Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Janne Koskinen.
Dmitri Šostakovitšin ensimmäinen viulukonsertto on yksi säveltäjänsä henkilökohtaisimpia teoksia. Hän sävelsi konserton "pöytälaatikkoonsa" vuosien 1947-48 kuluessa. Syynä piilotteluun oli kommunistisen puolueen otteen kiristyminen, joka huipentui vuoden -48 kuuluun formalismi-julkilausumaan: Šostakovitšin ja monen hänen kollegansa tuotannossa nähtiin "kansalle vieraita pyrkimyksiä". Tämän jälkeen Šostakovitš vetäytyi henkisesti kuoreensa ja hänen musiikkinsa katosi lähes tyystin konserttiohjelmista.
Isä Aurinkoinen kuoli vuonna 1953 ja koitti nk. suojasään aika, jolloin useat Šostakovitšin teokset saivat viivästyneen kantaesityksensä. Viulukonserton ensiesitys oli Leningradissa lokakuussa -55.
Teos on tietyssä mielessä lähempänä sinfoniaa kuin konserttoa – säveltäjä itsekin nimitti sitä "sinfoniaksi sooloviululle ja orkesterille". Konsertto ei ole loisteliaan virtuoosinen, vaan pikemminkin syvämietteinen viulun monologi. Konsertto alkaa Nokturnilla, yösoitolla. Toisessa osassa, Scherzossa, esiintyy ensi kertaa säveltäjän monogrammi d-es-c-h . Konserton henkinen ydin on sen kolmas osa, 17-tahtiselle bassoteemalle rakentuva Passacaglia. Passacaglian laaja viulukadenssi vie viimeiseen osaan, solistin ja orkesterin hurjaan tanssiin Burleskiin, joka on sukua scherzolle.
David Oistrahille kirjoitetun konserton soittaa vuoden 2000 Kansainvälisen Sibelius-viulukilpailun voittaja, armenialainen Sergei Hatšatrjan.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
