Painijoilla on ollut tärkeä rooli nsuomalaisen huippu-urheilun tarinassa.
Vanha fraasi puhuu suomen juoksemisesta maailmankartalle. Paini oli yhtälailla keskeisessä osassa, kun Suomea urheiltiin maailman tietoisuuteen nykyaikaisten olympialaisten ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Toista maailmansotaa edeltäneet olympialaiset olivat hurjaa painimenestyksen aikaa ja vielä 1956 Melbournen olympialaisista tuli kaksi kultaa. Sitten olikin hiljaisempaa, parikymmentä vuotta. Pertti Ukkola oli hyvin tietoinen suomalaisen painin uljaasta historiasta noustessaan perinteikkään lajin uudeksi tähdeksi 1970-luvulla. Ukkola tiesi saman minkä vanhat mestarit: molski on yksinäinen paikka, jossa painijan fyysinen ja henkinen kantti joutuu äärimmäiseen puntariin. Pertti Ukkolalla oli puolellaan yksi erityinen lahja: hän oli lahjakas tekemään työtä, loputtomasti työtä. Ilman tätä piirrettä on turha lähteä leikkimään lajiin, joka olympiaurheilun lajiperheessä edustaa askeettisuudessaan ja fyysisessä kovuudessaan vaativinta laitaa. Ilman lähes maanista suhtautumista harjoitteluun on turha haaveilla kirkkaimmasta olympiamitalista.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA: