Kolumnisti Ina Mikkola pohtii seksityötä ja sen monenlaisia kasvoja. Mikkola perää myös ennakkoluulojen karistamista ja kunnollista keskustelua seksityöstä.
-----------------
"Kaverini hässii työkseen" on lause, jota en olisi voinut sanoa vielä pari vuotta sitten, koska en yksinkertaisesti tuntenut yhtäkään seksityöntekijää. Nyt tunnen. Tehdessäni dokumentaarista tv-sarjaa pornosta, pääsin tapaamaan ympäri maailmaa lukuisia pornonäyttelijöitä sekä strippareita, maksullisia seuralaisia ja seksipalveluita myyviä henkilöitä. Pääsin keskustelemaan itsevarmojen ja älykkäiden persoonien kanssa. Etenkin kohtaamani naiset tekivät minusta vahvemman ja viisaamman. Silti edelleen seksityöntekijät ovat ympäri maailmaa yksi halveksituin ammattiryhmä, jotka kaikki niputetaan samanlaisiksi alistetuiksi uhreiksi ja kakkosluokan kansalaisiksi. Seksityötä kohtaan liittyvistä ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä pitää päästä eroon. Mitä meidän jokaisen tulisi ymmärtää seksityöstä?
1. Valtaosa seksityöntekijöistä on naisia, mutta seksityötä on monenlaista, jokaisen seksityöntekijän tausta, tilanne ja syyt tehdä työtä on erilaiset. On eri asia olla kuuluisa nuori pornotähti Hollywoodissa, kuin seksiä myyvä keski-ikäinen äiti Etelä-Afrikassa tai seuralaispalveluita tarjoava transnainen Brasiliassa. Olen tavannut nämä kaikki, eikä mieleeni tulisikaan niputtaa näitä naisia johonkin yhteen kategoriaan. Jotkut päätyvät tekemään seksityötä taloudellisesta pakosta, vaikka heitä ei suoranaisesti siihen kukaan pakotakaan. Joillekin seksityö on täysin oma valinta, intohimoammatti, josta he nauttivat. Tämän hetken yksi suosituimmista yhdysvaltalaisista räppäreistä nimeltään Cardi B on taustaltaan strippari. Hän on painottanut, ettei homma todellakaan sovi kaikille, mutta itse hän pääosin piti työstä ja sai sen avulla mahdollistettua unelmiaan.
2. Seksityö ei ole sama asia kuin ihmiskauppa. Siksi asenteet näitä kahta kohtaan ei tulisi olla samanlaiset. Jos ihminen on ihmiskaupan uhri, se on aina halveksittavaa sekä tuomittavaa. Halveksittavaa niitä kohtaan, jotka siihen pakottaa, ei koskaan uhrien suhteen. Mutta jos ihminen haluaa itse omasta tahdostaan tehdä seksityötä, sen ei pitäisi olla halveksuttavaa. Meillä jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus omaan kehoomme.
3. Maksulliseen seksiin suhtautuminen on hyvin sukupuolittunut kysymys. Vaikka nykyään Suomessa Väestöliiton tekemien tutkimusten mukaan miesten ja naisten seksuaaliasenteissa ei ole yleisesti ottaen kovinkaan suuria eroja, maksullista seksiä koskevat asenteet ovat kuitenkin merkittävä poikkeus. Enemmistö miehistä hyväksyy seksin myymisen, kun taas enemmistö naisista vastustaa sitä. Sukupuolittuneet asenteet eivät toki yllätä. Monia naisia puistattaa ajatus seksin harrastamisesta rahaa vastaan, ja kun kuvittelee itsensä tilanteeseen, on reaktio aiheeseen helposti negatiivinen. Miehet puolestaan ovat se pääsiallinen asiakasryhmä, joten suopeampi suhtautuminen on loogista. Suomessa noin joka kymmenes mies kertoo joskus elämänsä aikana ostaneensa seksiä. Naisista vain alle puoli prosenttia. Naiset hässivät suomalaisia, mutta miehet pääosin ulkomaalaisia. Toisaalta, vaikka miehet hyväksyvät seksin myymisen helpommin kuin naiset, ei se kerro suoraan ammatiryhmän kunnioittamisesta.
4. Muutos alkakoon huorittelusta. Se, että kaikkia naisia ammatista riippumatta haukututaan alentavaan sävyyn huoriksi, lutkiksi ja horoiksi, kertoo juurikin asenteestamme seksityötä ja laajemmin naisen seksuaalisuutta kohtaan. Naisen suurin häpäisy tapahtuu seksualisoimalla. Seksuaalisesti aktiivinen tai seksuaalisuutensa esiin tuova nainen, oli se hänen ammattinsa tai vaan tapansa elää, olla tai pukeutua, nähdään edelleenkin halveksuttavana, vaikka asenteemme ovatkin vuosikymmenien mittaan tulleet avoimemmaksi. Ideaalissa maailmassa horo ei ole haukkumasana, vaan ammattinimike, josta voi olla ylpeä kuten mistä tahansa ammattinimikkeestä. Ideaalissa maailmassa naisia ei ylipäätään haukuta huorittelemalla. Siihen pitää pyrkiä ja se on myös täysin mahdollista.
5. Seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä vastustava #metoo-kampanja koskettaa eniten seksityöntekijöitä, koska he ovat moninkertaisessa vaarassa joutua hyväksikäytön uhreiksi. Siksi onkin hyvä tiedostaa, että jos keskustelukulttuurissamme kaikkien naisten kokemuksia hyväksikäytöstä ammatista riipumatta vähätellään, on tilanne seksityöntekijöiden kohdalla vieläkin huonompi. Seksityöntekijöitä koskee täysin samat oikeudet kuin muitakin ihmisiä. Oikeus turvalliseen työympäristöön ja omien rajojen kunnioittamiseen. "Ei" tarkoittaa ei, myös seksityöntekijän suusta.
6. Fanaattisen yksinkertainen seksityön vastustaminen ei auta seksityöntekijöitä, vaan seksityöntekijöille liikkumavaran ja päätantävallan antaminen omista asioistaan auttaa. Eri puolilla maailmaa tapaamiani seksityöntekijöitä on suivaannuttanut eniten se, ettei valtiotason päättäjät tai muut ihmiset aidosti kuuntele heidän toiveitaan ja ajatuksiaan. Tämä aiheuttaa pahimmassa tapauksessa sen, että kun pyritään "kitkemään ihmiskauppaa", saatetaankin luoda seksityöntekijöille vaarallisia systeemejä. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä ovat Jenkeissä laaditut vaikutuksiltaan hankalasti hahmotettavat seksin myymiseen käytettäviä verkkoalustoja rajoittavat lakiesitykset SESTA ja FOSTA. Lait ovat seksityöläisiä ja heitä edustavien henkilöiden näkemyksien vastaisia, koska lakien seuraukset voivat olla hengenvaarallisia. Suomessa Pro-tukipiste on huomauttanut, että myös Pohjoismaissa tuotetuissa prostituutiolainsäädaännön arvioissa on epäonnistuttu tekemällä liian yksinkertaisia johtopäätöksiä monimutkaisesta sosiaalisesta kysymyksestä.
7. Ei ole yksinkertaisia vastauksia, ratkaisuja ja malleja monimutkaiseen kysymykseen. Ympäri maailman niin pornon tekemiseen ja kuluttamiseen, strippiklubeihin, seuralaispalveluihin sekä seksin myymiseen ja ostamiseen liittyy hyvin erilaisia säännöksiä. Ei ole helppoa tai edes mahdollista löytää kaikkialla maailmassa toimivia ratkaisuja, koska ympäröivä yhteiskunta kaikkine eri muuttujineen vaikuttaa niin vahvasti siihen, miten jotkut ratkaisut voivat siinä kontekstissa toimia. Samaan aikaan globaali maailma hälventää maiden välisiä rajoja ja myös seksityöhön liittyvät kysymykset ovat entistä enemmän yhteisiä kuin maiden sisäisiä. Suomi on maailman mittakaavassa varsin tasa-arvoinen, ihmisoikeuksia kunnioittava ja korruptiovapaa maa. Eikö tässä yhteiskunnassa olisi juurikin oiva maaperä kehittää ideaali seksityön toimintamalli? Se on ainakin varmaa, että meidän pitää Suomessa avata tämä keskustelu kunnolla ja kehitettävä lainsäädäntöämme.
8. Pitää hyväksyä ajatus, että tämä "maailman vanhin duuni" on kaikessa moninaisuudessaan olemassa ja tuskin tulee katoamaan mihinkään. Stigmatisoinnin ja totaalisten kieltojen sijaan pitäisi keskittyä kysymään ainoastaan seuraavia kysymyksiä: mitä seksityöntekijät itse haluavat? Mikä takaisi heille aidosti parhaat, turvalliset, miellyttävät ja toimivat työolosuhteet?
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
