Miten sotevaliokunta voi työskennellä kaksitoistakertaisesti normaaliin verrattuna? Mitä töitä Suomen Pankilla muka on? Onko EU-huippuvirkoihin joku pätevyysvaatimus?
---------------------------------------------------------------------------
Kesällä Suomessa ei yleensä tapahdu juuri mitään, jos festareita ja kesäteattereita ei lasketa. Tänä kesänä tapahtuu, tavallaan. Parin ison maan presidentit päättivät tavata toisensa Suomessa ja muu elämä Helsingissä pysäytettiin.
Myös Sote-maailmassa tapahtuu, tavallaan. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee kiivaalla vauhdilla Sote-uudistusta. Valiokunnan puheenjohtajan Krista Kiurun mukaan he ovat tehostaneet työtahtinsa kaksitoistakertaiseksi (!) normaaliin verrattuna.
Tämä kyllä herättää muutamia kysymyksiä, joita nyt tässä en kehtaa esittää. Erikoista on, että muutama valiokunnan jäsen valitti eduskunnan puhemiesneuvostolle, ettei valiokunnan työskentely oikein etene.
Eipä se työ juuri nyt kummemmin kyllä etenekään, kun päättivät pitää kesken kaiken kiireen melkein kahden kuukauden toipumisloman.
Pari merkittävää nimitystä kesään osui. Itälän Ville nimitettiin hyvin korkeaan virkaan EU:ssa. Nyt siellä on tärkeissä ja hyvinpalkatuissa hommissa jo kolme kotimaan politiikassa aika täydellisesti epäonnistunutta miestä. Tämä herättää EU-virkojen pätevyysvaatimuksista muutamia kysymyksiä, joita nyt tässä en niitäkään kehtaa esittää.
Kotimaassa nimitettiin Suomen Pankin johtokuntaan ammattilainen talon sisältä. Paikka vapautui, kun Liikasen Eki lähti eläkkeelle ja Rehnin Ollista tuli uusi pääjohtaja.
Pari sanaa Ekistä. Hänestä tuli valtiovarainministeri eli esimieheni runsaat kolme vuosikymmentä sitten.
Kova oli mies touhuamaan. Töiden ohella hän alkoi juosta pitkiä lenkkejä, lopulta aina maratoneihin asti. Ja siinä sivussa Eki opiskeli innokkaasti ranskaa.
Tästä opiskelusta saattoi päätellä, että mies tähtää hommiin jonnekin Eurooppaan, ehkä EU:n suuntaan, niin kuin sitten kävikin. Sinänsä erikoista, kun muutamaa vuotta aikaisemmin hänet oli nähty aktiivina Ei EEC:lle -liikkeessä.
Mutta takaisin Suomen Pankkiin. Suomi liittyi Euro-alueeseen pari vuosikymmentä sitten. Valuuttakurssipolitiikka eli ainainen devalvoiminen poistui talouspolitiikan työkalupakista ja rahapolitiikka siirtyi Euroopan Keskuspankille (EKP).
Suomen Pankilta työt siis melkein loppuivat. Kun johtokunnasta poistui noihin aikoihin yksi jäsen keskusteltiin siitä, tarvitseeko paikkaa ollenkaan täyttää.
Silloinen pääjohtaja Matti Vanhala oli sitä mieltä, että uutta jäsentä ei tarvita. Lehtihaastattelussa hän totesi, että hänellä käy aika pankissa pitkäksi, kun ei ole mitään tekemistä. Lehtileike on minulla vieläkin tallessa.
Liikasta on onniteltava siitä, että hän on pystynyt ylläpitämään mielikuvaa siitä, että Suomen Pankilla olisi jotain merkittävää tekemistä.
Kun lakia pankista lukee, tulee vastaan kolme tehtävää. Ensinnäkin tulee toimeenpanna se, mitä Isot Pojat ja Tytöt EKP:ssä päättävät. Ei kovin kummoinen homma. Toiseksi pankin vastuulla on Suomen setelihuolto. Kolmanneksi tehtäväksi mainitaan tarvittavien tilastojen tekeminen, mitä se siten merkinneekään.
Tekisi mieli kysyä, miten näihin rutiinihommiin tarvitaan kovapalkkainen johtokunta, nelisensataa työntekijää ja komea graniittilinna keskellä Helsinkiä. Mutta näin kesämielellä en nyt kehtaa tätäkään kysymystä esittää.
Erkki Virtanen. Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
