"23-vuotias poikani kuoli sairauteen yli kahdeksan vuotta sitten. Sana suru ei oikeastaan kuvaa sitä, miltä oman lapsen kuolema tuntuu. Suru yrittää kuvata jotakin, mikä ympäröi, puristaa ja vallitsee kaikkialla ja kaikessa. Kehossa, sielussa, mielessä ja ennen kaikkea sydämessä", kertoo kokemuksistaan Marjatta.
Henry Liukko-Sipin elämä muuttui menetysten ja lapsen sairastumisen myötä.
"Isäni, ja vaimoni isä ja setä menehtyivät samoihin aikoihin. Kun oma lapsi sairastuu vakavasti. Se pistää miettimään oman elämän rajallisuutta ja liikahdus omassa arvopohjassa tapahtuu. Elämän koko kuva konkretisoituu", sanoo Henry Liukko-Sipi.
Uskontotieteilijä ja surukouluttaja Mari Pulkkisen mielestä suru on kokemus eikä häiriötila.
"Se on jotain sellaista, jonka ei tarvitse lähteä ihmisestä, vaan se jättää aina jälkensä. Voisimme ymmärtää laajemmin omaa suruamme ja kohdata muita surevia", sanoo uskontotieteilijä Mari Pulkkinen.
Mitä suru oikein on? Miten suru vaikuttaa meihin? Miten voisimme tukea toisiamme?
Ohjelman toteuttanut työryhmä:
Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
Äänisuunnittelu: Laura Koso
Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
Tuottaja: Salla Matusiak
Lukijat: Ida-Maria Bergman, Tommi Koskenheimo, Hannele Kurkela, Salla Matusiak, Riikka Rahi ja Kirsi Väänänen
Kuvat: Tuuli Laukkanen
Yhteistyössä mukana:
AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
