Ydinsodan jälkeen hengissä selviävät vain torakat ja rotat. Evoluutiobiologi Tuomas Aivelo tyrmää väitteen, sillä rotta on täysin riippuvainen ihmisestä. Rotta asuu perheyhteisössä, jossa tarvitaan paljon ravintoa ja ihminen tarjoaa sen. Ja rotalle kelpaa kaikki. Suomalaiselle rotalle on maistunut myös silakka ja maapähkinävoi, nairobilainen lajikumppaninsa on nirsompi.
Aivelo on mukana Helsingin yliopiston "Kaupunkirotat" tutkimushankkeessa. Rottien avulla hän tutkii tauteja ja loisia. Maailmalla rotta on merkittävä taudinlevittäjä, meillä tilanne on toinen, sillä kylmät talvet pitävät populaation kurissa.
Myrkyttäminen vie rotat vain hetkellisesti. Ne lisääntyvät nopeasti ja palaavat sinne, missä ravintoa on. Jos rottia haluaa vähentää, katse onkin kohdistettava itseensä, sano Aivelo.
Viemärirotan ja lemmikkirotan erottaa vain sata vuotta kesyttämistä. Rotta on kaikkiruokainen, sosiaalinen ja fiksu eläin. Tutkimuksissa rotta on oppinut leikkimään piilosta. Löytäessään tutkijan rotta palkitaan sosiaalisella kontaktilla, kutittamisella.
Moni rotta on myös heittänyt henkensä ihmisen puolesta. Lääketiede on pitkään pohjannut rottakokeisiin.
Rotta inhottaa, ällöttää ja pelottaa meitä. Mutta rotta on ihmisen peili, sanoo Tuomas Aivelo. Rotta kuikkii viemäreistä ja biojäteastioista meidän luomissamme jätteissä.
Puheen Aamussa toimittajina Juhani Kenttämaa ja Alina Kulo.
Kuva: FLPA/REX/AOP
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA: