Kun Suomi ja Neuvostoliitto neuvottelivat YYA-sopimuksesta keväällä 1948, presidentti Paasikivi ajoi läpi omat näkökohtansa, jotka oleellisesti poikkesivat Neuvostoliiton ja eräiden Itä-Euroopan maiden välisistä sopimuksista. Lopullisessa tekstissä huomioitiin Suomen pyrkimys pysytellä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Neuvostoliiton sotilasapu kriisitilanteessa ei olisi automaattista, vaan edellytti keskinäisiä neuvotteluja. Konsultaatioita puolestaan ei käytäisi minkä tahansa maiden etuja koskevan kansainvälisen tapahtuman johdosta. Ne oli rajoitettu tilanteeseen, jossa molemminpuolisesti oli todettu Suomen alueeseen kohdistuva sotilaallinen uhka. Sodan syttyessäkin Suomi oli velvollinen puolustamaan vain omaa aluettaan. YYA-neuvottelujen aikaan oli jo kehkeytymässä läntinen sotilasliitto, ja Neuvostoliitto, jolla oli kiire saada Suomen asia nopeasti selväksi, taipui Paasikiven vaatimuksiin. Kolme päivää YYA-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen presidentti selvitti sopimuksen sisältöä radiopuheessaan. (Ohjelmasta: YYA-sopimus.) (9.4.1948)