49 minJulkaistu: su 29.3.2020Kuunneltavissa toistaiseksi
Mitä on olla jo ehkä lapsuudesta asti lannistettu tavalla, jonka johdosta ei koskaan usko ansaitsevansa aitoa hyvää, sellaista hyvää, jossa voisi itse hyvin?
"Näin unen pöllöstä, joka oksensi karvapalloja ulos. Oli kuin rintakehään ois tullut lisää tilaa. Tunsin hetken epämukavaa oloa, että olin antanut jotenkin tuhota jotain itsestäni. Tunsin itseni jotenkin pelleksi, typerä juttu kaikkiaan. Se oma kyvyttömyys nähdä sai mut syyttämään taas vain itseäni."
"Minä, mehän on tottuttu ajattelemaan, että eletään vapaassa yhteiskunnassa, täysien ihmisoikeuksien yhteiskunnassa. Jokainen valitsee vapaasti tekemisensä, menemisensä, ajatuksensa, koko elämänsä. Mun pohdinta johti siihen, että miten on mahdollista, että ihmisen mieli ei olekaan vapaa, todellinen itsemääräämisoikeus puuttuu ja tahto, jonka perusteella pitäisi toimia, onkin jossain ihme kahleissa?"
Miten oppia tunnistamaan mekanismeja, joilla ihmisen luontaista taipumusta kiintyä ja kiinnittyä käytetään hyväksi? Mikä on henkisen väkivallan tuntematon, torjuttu puoli?
Ohjelman päähenkilö joutuu etsimään syitä oman toimintakyvyn muutokselle. Melkein sattuman kautta hän tunnistaa kaukaa lapsuudesta juontuvan pelon ja alkaa jäljittää sen alkuperää. Hän pohtii, miten paljon se on vaikuttanut kykyyn uskaltaa elää ja tehdä valintoja.
”….. Mä jatkoin taas miettimistä. Mistä se tulee, että jo entuudestaan väärinkohdeltu ihminen on eniten taipuvainen alistumaan, siis kaltoinkohtelijansa kohteluun?....”
Päähenkilö on elämäntavan muutoksen edessä. Hän ajautuu myös pohtimaan omaan elämäänsä peilaten, mistä juontuu, että nykyajassa autoritaarisuus ja alistaminen ovat hiipineet monasti itsestäänselväksi osaksi yhteisöjä. Hän alkaa tutkia, mitä yhteistä on ylisukupolvisilla traumoilla ja ihmisten alistamisella. Miten traumat voivat vaikuttaa perheen, yhteisön tai yhteiskunnan tasolla?
Psykoterapeutti Jarno Katajisto: Voimaakkaammissa pitempikestoisissa traumaolosuhteissa elänyt kansa tai perhe; tapahtumat muuttavat hyvin voimakkaalla tavalla tapoja käsitellä niitä asioita, reagoida, käyttäytyä, ajatella, tuntea. Ja siinä saattaa mennä useita sukupolvia ennenkuin sen kanssa päästään täysin rauhaan.
Dokumentti kulkee polkua jopa siihen asti, että löytää vastauksia kysymykseen, miten kaapattujen ihmisten psyykeä manipuloidaan.
Traumaterapeutti Anne Suokas-Cunliffe: Lopulta uhrille jää itse kaltoinkohtelijan kanssa elämisessä jäljelle vain kaltoinkohtelija, joka voi antaa turvan. Alistetun ihmisen mieli jakaantuu kahteen osaan saadessaan pahantekijältä välillä lämpöä ja suojaa, välillä julmuutta ja väkivaltaa. Tällä tavoin hän sisäistää kaltoinkohtelijan logiikan ja oppii elämään sen rytmissä. Ja hän osittain tuntee, että on hallinta tilanteesta sen kautta, että on sisäistänyt kaltoinkohtelijan ajatusmaailman. Ja näinhän käy kaikille näille kidnapatuille. Vaikka he asuisivat parin kilometrin päässä kotoaan, niin he eivät pysty menemään sinne, koska he ovat sisäistäneet toisen maailman ja elävät sen rytmissä.
Päähenkilö päätyy lausumaan tällaisissa äärimmäisissä tilanteissa elämään tottuneen henkisestä vapaudesta: ”Ja se vapaa tahto, josta alussa puhuin, kyky valita toisin, puuttuu todella tältä ihmiseltä. Valinta on aina sen kaappaajan tahdon mukainen. Ei ole mitään vapaata tahtoa näille ihmisille. Eikä me tiedetä, ketkä meidän vastaantulijoissa kuuluu näihin, jos se toisen hallinta on jatkunut vaikka hyvän perheen kulisseissa, joihin kukaan ei ole puuttunut."
Ohjelman asiantuntijat: Traumapsykoterapeutit Jarno Katajisto ja Anne Suokas-Cunliffe.
Päähenkilön rooli: Riku Lehtola
Käsikirjoitus ja ohjaus: Henna Salakari
Äänisuunnittelu: Katja Kostiainen
Tuottaja: Hannu Karisto
Taustakirjallisuus:
Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen – taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille, kirj. Suzette Boon, Kathy Steele, Onno Van der Hart.
Vakautta vanhemmuuteen, kirj. Marjo Ruismäki, Lisa Friberg, Kirsti Keskitalo, Anna-Maija Lampinen, Petteri Mankila, Vuokko Vänskä.
Trauma and Recovery: The Aftermath of Violence--From Domestic Abuse to Political Terror, kirj. Judith L. Herman