Rikoksesta ja rangaistuksesta
Millaisia rikoksia Suomessa tehtiin menneinä vuosisatoina ja miten rikoksista rangaistiin?
1600-1700 luvuilla kuolemantuomio oli melko tavallinen rangaistus. Laki tunsi useita kymmeniä tekoja, joista saattoi saada kuolemantuomion. Murha tai tappo vei tekijänsä ilman muuta mestauspölkylle, mutta myös vaikkapa avioliiton ulkopuolinen seksi, vanhemman solvaaminen tai jumalanpilkka saattoivat johtaa kuolemantuomioon.
1500-1800-luvuilla arviolta 3000-4000 suomalaista kohtasi kuolemansa hirsipuussa tai pyövelin kirveen kautta.
Lain ankaruutta kuvastaa sekin, että lievemmistä rikoksista määrättiin usein raippavitsarangaistus, jossa rikollinen saatettiin piestä puolikuoliaaksi.
Muut Pohjoismaat uudistivat rikoslakiaan pitkin 1800-luvun alusta lähtien ja rangaistukset lievenivät. Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan eikä uusia lakeja päästy säätämään, koska keisari ei kutsunut valtiopäiviä koolle. Suomalaisia rangaistiin pian ankarammin kuin ruotsalaisia tai norjalaisia. Kuolemantuomioista tosin päästiin eroon, kun keisari Nikolai I päätti 1826 armahtaa kaikki kuolemaantuomitut ja lähettää heidät pakkotyöhön Siperiaan.
Suomessa moderniin, vankilaan ja sakkoon perustuvaan rangaistusjärjestelmään päästiin siirtymään vasta 1800-luvun lopulla, vuonna 1889 säädetyn uuden rikoslain myötä.
Ohjelmasarjassa haastateltavina ovat tietokirjailija Matti Moilanen ja oikeustieteen tohtori Miikka Vuorela. Ohjelman toimittaa Virpi Väisänen. Kuva Yle/Laura Rahinantti
