Luuttu, arabiaksi al-oud eli puu, ei ole kuin puuta ja suolia, mutta vuosituhansien kuluessa ihmiskunta on saanut puun ja suolet soimaan luutun muodossa tavalla, joka edustaa musiikkia pyhimmillään. Yksi ihminen soittaa itselleen, mutta samalla luuttu ja luuttumusiikki soittavat itseään ja antavat koko tarinansa resonoida, ja siksi musiikki soi meille kaikille. Silti luutun äidinkieli kuulostaa aivan omaltaan ja on pysynyt ihmeen muuttumattomana 1500-luvulta nykypäivään.
1. Silvius Leopold Weiss: Allemande sonaatista nro 15 B-duuri (Robert Barto)
2. Francesco Spinacino: Recercare (Christopher Wilson)
3. Bernart de Ventadorn: La Doussa votz ai auzida (Martin Best)
4. Tristan Driessens: Ud taksimi (Tristan Driessens)
5. Francesco da Milano: Fantasia 34 "La Compagna" (Jakob Lindberg)
6. John Dowland: Farewell fantasie (Hopkinson Smith)
7. Robert de Visée: Piéces de théorbe G-duuri (Fred Jacobs)
8. Giovanni Girolamo Kapsberger: Arpeggiata ja Toccata (Los Otros)
9. J.S. Bach: Bourree 1 ja 2 soolosellosarjasta nro 4 Es-duuri (Hopkinson Smith)
10. Ori Harmelin: La Monica (Ori Harmelin)
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
