Sibelius-viikko 1954: David Oistrah viulukonserton solistina

Neuvostoliittolainen viulutaiteilija David Oistrah (1908–1974) oli kesän 1954 Sibelius-viikon suuria tähtivieraita. Oistrah esiintyi maanantaina 14. kesäkuuta Nils-Eric Fougstedtin johtaman Radion sinfoniaorkesterin solistina. Ohjelmassa oli Sibeliuksen viulukonsertto, minkä lisäksi Yliopiston juhlasalissa kuultiin kapellimestarin oma sävellys Passacaglia ja Sibeliuksen neljäs sinfonia. Seuraavana päivänä, tiistaina Oistrah piti vielä kamarikonsertin soittaen mm. Beethovenin sonaatin. David Oistrah saapui Helsinkiin Göteborgista ja Tukholmasta, missä molemmissa hän oli esittänyt Sibeliuksen konserton: - Kuluvan kauden ohjelmistossa on viulukonsertto nyt kahdeksatta kertaa. Kuinka monta kertaa olen kaikkiaan sen soittanut, on mahdotonta sanoa. Nuorukaisena jo tutustuin siihen, mutta kesti kauan ennen kuin aloin harjoitella, sillä tiesin, ettei konsertto ole helposti tulkittavissa. Julkisuudessa esitin kappaleen ensi kerran 1946-47 Moskovassa, jolloin viitenä iltana soitin 15 viulukonserttoa “Viulukonserton kehitys” -nimisessä sarjassa. Sibeliuksen musiikki sai tällöin lämpimän vastaanoton, olihan kulunut useita vuosia siitä, kun sitä viimeksi kuulin Neuvostoliiton pääkaupungissa, Oistrah kertoi Helsingin Sanomille. Viulutaiteilijan mielestä Sibeliuksen konsertto oli erittäin kiitollinen esitettävä ja todisti siitä, että säveltäjä tunsi viulun mahdollisuudet: - Esitettyäni sen usein, tunnen yhä mielihyvää sitä soittaessani. En usko että tulkinnassani on ajan mittaan tapahtunut merkittävämpiä muutoksia, mutta aina sisäinen suhtautuminen syvenee. Oistrah kehui Sibeliuksen konserton suurta sisällöllistä rikkautta, syvällisyyttä, dynaamisuutta, draamallisuutta ja miehekkyyttä, josta ei puuttunut lyyrillisiäkään aineksia. Oistrah vieraili kesällä 1954 Suomessa jo toista kertaa. Ensimmäisen kerran hän oli esiintynyt Helsingissä marraskuussa 1949 Toivo Haapasen johtaman Radio-orkesterin solistina ohjelmassaan Tshaikovskin viulukonsertto. David Oistrah oli syntynyt juutalaiseen perheeseen Odessassa Ukrainassa 1908. Hänen isänsä oli David Kolker ja äitinsä Isabella Beyle. Äiti meni myöhemmin naimisiin Fishl Oistrahin kanssa, jolloin poika sai isäpuolen sukunimen. David ryhtyi opiskelemaan viulunsoittoa 5-vuotiaana. Hän valmistui Odessan konservatoriosta 18-vuotiaana 1926 ja soitti loppututkinnossa mm. Sergei Prokofjevin viulukonserton nro 1. Seuraavana vuonna nuori viulisti esiintyi Aleksandr Glazunovin viulukonserton solistina Odessassa ja Kiovassa säveltäjän itsensä johtaessa orkesteria. Kesällä 1954 Oistrah muisteli, kuinka voimakkaasti tuttavuus näiden kahden säveltäjän, Prokofjevin ja Glazunovin kanssa oli vaikuttanut hänen omaan taiteilijapersoonallisuuteensa. Oistrah oli ryhtynyt tekemään Prokofjevin musiikkia oikein innolla tutuksi. Haastatteluhetkellä säveltäjän kuolemasta oli kulunut vasta reilu vuosi. Prokofjev oli menehtynyt aivoverenvuotoon 5. maaliskuuta 1953, samana päivänä kuin Stalin. Menestys Glazunovin konserton solistina poiki nuorelle Oistrahille kutsun Leningradin filharmonikkojen solistiksi 1928. Leningradista matka jatkui Moskovaan, missä Oistrah kohtasi tulevan puolisonsa, pianisti Tamara Rotarevan. Vuonna 1931 syntyi perheen poika Igor, josta isä kasvatti aikanaan kuuluisan viulutaiteilijan. Vuodesta 1934 Oistrah toimi Moskovan konservatorion viulunsoiton opettajana ja professorina. Hänen kuuluisia oppilaitaan ovat oman pojan lisäksi Oleg Kagan, Gidon Kremer ja Liana Isakadze. Sibelius-viikolla 1954 David Oistrah kertoi odottavansa jännityksellä uutta viulukonserttoa, jota Dmitri Shostakovitsh parhaillaan sävelsi: - Ensi talvena se tulee esitettäväkseni ja samalla kun vietän lomaani, aloitan harjoittelun. David Oistrahin Sibelius-viikolla 1954 esittämän Sibeliuksen viulukonserton jälkeen Helsingin Sanomien musiikkiarvostelija hehkutti: “Niin monia erinomaisia tulkintoja kuin tästä teoksesta onkin kuultu, myös äänilevyille ikuistettuina, ei Oistrahin saavutukselle hevin löydy vertaista. Miltei arkaillen koruttomasti ja hiljaa kohotti viulu ilmoille soolonsa ensimmäisen osan alkutahtien säestyskunioinnin ylle siivittyäkseen seuraavassa hetkessä kuin pyhään innoitukseen, antoi välisoitoissa nöyrästi sijaa orkesterin voimainpurkauksille valloittaakseen pian taas kuulijan koko tarkkaavaisuuden. Ja kuka on runollisemmin, sielukkaammin ja samalla niin puhtain, yksinkertaisin keinoin elävöittänyt konserton hitaan osan melodisen kauneuden. Finaali vihdoin kruunasi kaiken. Vastustamaton virtuositeetti mursi esteet tieltään; soiton hellittämätön tarmo ja muotoilun jäntevyys täydensivät verrattomalla tavalla toinen toistaan. Näin keskitetty, inspiroitunut, teknillisesti ja taiteellisesti täysipitoinen Sibeliuksen viulukonserton tulkinta oli todella jotain ainutlaatuista. Kun esitys päättyi, kohosivat aplodit juhlinnaksi orkesterin fanfaarien soidessa. Ei voi mitään sille, että kaikki muu eilisillan konsertissa jäi suuren solistiesiintymisen varjoon.” Kuvassa viulutaiteilija David Oistrah ja kapellimestari Nils-Eric Fougstedt harjoituksissa Yliopiston juhlasalissa 1954. Ylen arkisto. Toimittaja: Tiina-Maija Lehtonen