Kapellimestari Valeri Gergijevin keikkakalenteri on tyhjentynyt - viimein olisi aikaa tulla Suomeen saunomaan. Putinin kaverina Gergijevistä tuli musiikkielämän hylkiö nopeasti, samoin Anna Netrebkosta. Musiikin historiassa myös kommunismi, seksuaalinen ahdistelu ja natsismi ovat tuottaneet hylkiöitä - ja aivan syystä. Mutta moraalinen tuomio ei aina ole syy jättää musiikkia soittamatta. Parempi soittaa ja tiedostaa vääryys kuin olla soittamatta ja unohtaa.
1. Rodion Shtshedrin: Ivanin ja tsaarineidon duettino ja Mustalaisten tanssi bal. Kyttyräselkäinen hevonen (Mariinski-teatterin orkesteri/Valeri Gergijev)
2. Giovanni Battista Pergolesi: Quando corpus morietur, antifonista Stabat mater (Anna Netrebko ja Marianna Pizzolato sekä Rooman Santa Cecilia -akatemian orkesteri/Antonio Pappano)
3. W. A. Mozart: Allegro, 1. osa Sinfoniasta nro 18 F-duuri (Bostonin SO/James Levine)
4. Tihon Hrennikov: Adagio bal. Husaariballadi (Ruotsin radion SO/Jevgeni Svetlanov)
5. Emil Frantisek Burian: Nonetto D-duuri, osia (Tshekkiläinen nonetti/Jindrich Jindrak)
6. Richard Wagner: "Starke Scheite schichtet mir dort", Brünnhilden päätösmonologi oopp. Jumalten tuho (Budapestin musiikkijuhlien ork./Ivan Fischer)
7. Yrjö Kilpinen: "Onpa tietty tietyssäni" ja "Ei sula syän suruinen" kok. Lauluja Kantelettaren runoihin (Irma Urrila ja Lis Smed Christensen)
8. Sergei Prokofjev: Vihamielinen jumala ja pahojen henkien tanssi, 2. osa Skyyttalaisesta sarjasta (Berliinin saksalainen SO/Tugan Sohijev)
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
