Uuno Klamin Merikuvia - RSO joht. Jorma Panula
RSO joht. Jorma Panula
Radion sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Jorma Panula äänittivät Uuno Klamin orkesterisarjan Merikuvia vuonna 1961. Säveltäjä Kalevi Aho on kirjoittanut Klamin Merikuvista seuraavasti:
"Orkesterisarjassa Merikuvia (1930-1932) Klami välittää taas yli kaiken rakastamansa meren tunnelmia. Kuusiosainen sävellys kuuluu Klamin tunnetuimpiin teoksiin. Sarjan ensimmäinen osa, Sumuinen aamu luo utuista tunnelmaa, johon sekoittuu jännittävästi alttoviulujen etäisiä, sumusireenimäisiä signaaleja ja myöhemmin jousten pitkälinjaisia aihelmia. Tunnelma on hyvin impressionistinen, väreilevä.
Toinen osa, Capitain Scrapuchinat alkaa ripeässä 3/8-tempossa; myöhemmin tahtilajit vaihtuvat tiheään. Espanjalaissävyisen osan fagottimelodiassa on selviä kaikuja Ravelin Boleron teemasta ja melodia on hyvin läheistä sukua myös sarjan finaalin, 3Bf:n boleromaiselle teemalle.
Hyljätty kolmimastoinen, kolmas osa on saanut virikkeensä Paul Valeryn runosta. Rauhallisen, alakuloisen osan tempomerkintänä on Grave ma non troppo lento. Oboe soittaa valittavan cis-molli-melodian, joka siirtyy huilulle.Tempo kiihtyy più mossoksi ja tästä edelleen agitatoksi. Lopussa musiikki rauhoittuu uudestaan, ja huilu esittää lopuksi vielä kerran hylätyn kolmimastoisen valittavan sävelmän.
Neljäntenä osana on Nocturno (Vahtimiehen laulu). Andante-tempoinen osa alkaa yksinäisen soolohuilun surumielisellä melodialla ennen kuin jouset tulevat mukaan. Lyhyehkön, yksinkertaisen osan soitinkokoonpanona on pelkästään huilu ja jouset. Viides osa, Scène de ballet on yhtä yksinkertainen. Musiikki etenee poco allegrettona, ja oboe, huilu ja klarinetit esittelevät lyhyen kohtauksen keskeiset teemat."
Merikuvien kuudennen ja viimeisen osan 3Bf Klami sävelsi vuonna 1930. Hän on itse luonnehtinut osaa: "3Bf ei pyri kuvailemaan meren jylhyyttä, sen liikkeitä ja värejä. Se on vain kuvaus tyytyväisyyden ja huolettomuuden tunteesta, kun purjeissa on 3Bf takalaitainen, elokuun auringon helottaessa zeniitissä."
Merikuvien kuudetta osaa on pidetty hämmentävän samankaltaisena Maurice Ravelin Boleron kanssa. Klami kuuli Boleron opiskellessaan Wienissä vuonna 1929. Kalevi Aho kirjoittaa Merikuvien finaalista:
"3Bf:n melodiikassa ja muodossa on kaikkein ilmiselvimmät vaikutteet Ravelin Bolerosta. Esikuvansa tavoin tämä sarjan tunnetuin osa kasvaa samaa melodiaa kerraten väkevään loppunousuun." - Aho, Kalevi & Valkonen, Marjo: Uuno Klami. Elämä ja teokset. Helsinki 2000.
Kuvassa Uuno Klami Miina-kanootissaan Virolahden merellisissä maisemissa 1930-luvulla. Klamin suvun arkistot.
Toimittaja: Tiina-Maija Lehtonen