Musiikki soi aikansa arvoja ja arvostuksia, mutta ei niitä kuule, koska ne tuntuvat luonnollisilta ja oikeilta. Onneksi ihmisen korva ja sydän ovat herkkiä muutokselle: jos ottaa näennäisesti samanlaiset levyt kolmen vuosikymmenen takaa ja nykyhetkestä, saattaa huomata, että paljon on muuttunut. Ja nimenomaan muuttunut eikä kehittynyt, sillä musiikin muutos ei tuota kehitystä sen enempää kuin evoluutio.
1. George Gershwin - Earl Wild: Summertime - I got rhythm (Isata Kanneh-Mason)
2. Domenico Scarlatti: Sonaatti Es-duuri L.203 (Andras Schiff)
3. Joseph Haydn: Allegretto, 2. osa sinfoniasta nro 100 G-duuri "Sotilassinfonia" (Englantilainen kamariorkesteri/Jeffrey Tate)
4. Joseph Haydn: Allegro spiritoso, 1. osa sinfoniasta nro 80 d-molli (Baselin kamariorkesteri/Giovanni Antonini)
5. Thomas Tallis - Christian Forshaw: Te lucis ante terminum (Christian Forshaw ja Tenebrae/Nigel Short)
6. Cristobal de Morales: Parce mihi Domine (Hilliard Ensemble ja Jan Garbarek)
7. Anders Hillborg - Eva Dahlgren: Lava - Stenmannen (Eva Dahlgren ja yhtye)
8. Anna Katrin Øssursdóttir Egilstrøð - Allan Gravgaard Madsen: A Drop of Time, a Pinch of Salt - Intermezzo No. 2, teoksesta Beinta (Anna Katrin Øssursdóttir Egilstrøð ja Aarhusin sinfoniaorkesteri/Andreas Delfs)
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
