Georg Malmsténin sota-ajan suosikki-iskelmiä

Georg Malmsténin marraskuussa 1940 levyttämistä kappaleista kuvastuu talvisodan jälkeinen tunnelma; muistellaan pommisuojassa syttynyttä rakkautta, katsellaan kuinka kukat kukkivat sankarivainajien hautakummuilla. Mukana on myös haikea valssi Kaunis valhe. Kun jatkosota alkoi kesällä 1941, äänilevyjen valmistus Suomessa keskeytyi hetkeksi. Syksyn hyökkäyssodan vaihduttua vuodenvaihteessa asemasodaksi äänilevyteollisuus käynnistyi uudelleen. Uusia iskelmiä tarvittiinkin, sillä rintamaradiot soittivat äänilevyjä ahkerasti lähetyksissään. Maassa vallitsi sotasensuuri, ja maanpuolustushenkeä pidettiin korkealla. Propagandalaulujen ohessa soi isänmaallinen ja henkeä kohottava musiikki. Mitään lannistumiseen tai luopumiseen viittavaa ei sallittu. Georg Malmstén sai lomaa puolustusvoimista ja matkusti helmikuun lopulla 1942 Berliiniin jatkamaan levytyksiään Pohjoismaiselle Sähkö Oy:lle ja sen Odeon-merkille. Hänen edellisestä levytysmatkastaan Saksaan oli kulunut jo kolme vuotta. Malmstén-elämäkerran kirjoittaja Sakari Warsell kertoo keväästä 1942: "Oltiin salamasodan mestarin, itsevarman natsivaltion aseveljiä tai ainakin myötäsotijoita. Saataisiin Karjala takaisin, saataisiin korvaus talvisodan rikollisesta hyökkäyksestä. Sota leimasi levytettäviä kappaleita ja saksalaiset marssilaulut olivat muodissa; Suomi marssii, Sotapojat marssivat, Sotapoikien lähtölaulu, Sinne jonnekin, Maanpuolustajat ja monet muut olivat tätä ohjelmistoa, jonka suosio loppui kuin seinään, kun sotaonni alkoi kääntyä." Malmstén äänitti Berliinissä maaliskuussa 1942 yhden sota-ajan suosikkikappaleistaan, Äänisen aallot. George de Godzinskyn säveltämään valssiin sanat oli kirjoittanut Kerttu Mustonen. Kuvassa Georg Malmstén esiintymässä Propaganda-aseveljien kymmenennessä asemiesillassa 27. tammikuuta 1942. Sotamuseo. Kuvaaja sotilasvirkailija H. Sundström. Toimittaja: Tiina-Maija Lehtonen