Säveltäjä Toivo Kuula suhtautui kunnianhimoisesti musiikkiin

Jalo Kuula oli isoveljeään Toivo Kuulaa 16 vuotta nuorempi. Vuonna 1962 tehdyssä radiohaastattelussa hän muistelee säveltäjäveljeään. Toivon ensimmäisten Helsingin musiikkiopintojen keskeydyttyä 1903 hän palasi Vaasaan ja asettui Pitkänlahdenkatu 10:een vanhempien kodin ullakolle. Pikkuveli Jalo oli 4-vuotias. Ullakolle ei saanut mennä meluamaan. Alakerran olohuoneeseen hankittiin vuokrapiano. Toivo soitti viulua, pianoa, urkuharmonia ja fagottia, ja kävi metsässä hiihtämässä. Vuonna 1904 valmistui Toivon sävellys Isonkyrön juhlakantaatti, jota käytiin kuuntelemassa. Pikkuveljelle tilaisuus oli pitkäveteinen kärsimys. Toivo solmi avioliiton nuoruuden ihastuksen Silja Valon kanssa, mutta liitto päättyi myöhemmin eroon. Silja Kuula oli luonteeltaan vilkas ja kärsi muiden vaiteliaisuudesta. Jalo Kuula kertoo myös sisaruksista Arvosta ja Lempistä, sekä Toivo Kuulan myöhemmästä maakunnallisesta merkityksestä. Vanhempien suhtautuminen esikoispojan ammatinvalintaan ei ollut kielteinen, vaan lähinnä hämmentynyt. Eila Tarvasen toimittama ohjelma. Äänityspaikka Ilmajoki. Kuvassa Toivo Kuula todennäköisesti W. Dufvan valokuvaamossa Oulussa 1910–1911. Helsingin kaupunginmuseo. Toimittaja: Laila Tarpila