Toivo Kuulan Orjan poika

Toivo Kuula oli ollut sävellysopinnoissa ulkomailla jo puolitoista vuotta, kun hän innostui keväällä 1910 ranskalaisesta säveltäjästä Paul Dukas'sta. Nähtyään huhtikuussa Pariisin Opéra Comiquessa Dukas'n oopperan Ariane et Barbe-Bleu, hän kirjoitti säveltäjäkollegalle Leevi Madetojalle, ettei "milloinkaan ole kuullut kauniimpaa ja suurenmoisempaa oopperaa". Teos vastasi täysin Kuulan omia ihanteita. "Hänen sävellyksensä hehkuvat sellaista suuremmoista loistoa ja nerokkuutta, että tekee mieli asettaa hänet korkeimmaksi, ylimmälle sijalle." Toivo Kuula oli aloittanut Eino Leinon Helkavirsistä löytämänsä Orjan pojan säveltämisen Vaasassa 1904 keskeytettyään musiikkiopinnot Helsingissä edellisenä vuonna. Orjan poika jäi Vaasassa vielä kesken ja sai lopullisen muotonsa kuusi vuotta myöhemmin Pariisissa. Teos sai kantaesityksensä Helsingissä 22. helmikuuta 1911. Sopraanosolistina lauloi Toivon rakastettu Alma Silventoinen. Baritonisolistina kuultiin Eino Rautavaaraa, kuoroina olivat Suomen Laulu ja Kansallismielisten nuorten kuoro. Toivo Kuula johti itse Helsingin Filharmonista orkesteria. Orjan poika (Puhui Pirkka, puuhkalakki -) sinfoninen legenda op.14, versio sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille Säveltäjä Toivo Kuula. Sanat Eino Leino. Sävelletty 1904 alun perin tenorille, baritonille, kuorolle ja pianolle, orkesterointi 1910 sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille. Esittäjät Inari Gebhard, sopraano & Mikko Pasanen, baritoni & Suomen Laulu & Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jussi Jalas. Yleisradion kantanauha. Äänitysvuosi 1978. Kuvassa Toivo Kuula todennäköisesti W. Dufvan valokuvaamossa Oulussa 1909–1910. Museovirasto. JOKA Journalistinen kuva-arkisto. Otavamedia. Toimittaja: Laila Tarpila