Runo on luotu ensimmäisenä koronakeväänä 2020, asuessani vielä yksiössäni Tampereen Nekalassa. Ääniraidat on kerätty vuosilta 2020-2021 niiltä harvoilta sosiaalisilta hetkiltä, jotka pandemia mahdollisti. Teoksessa on väsymistä siihen, että yhtäkkiä elämässä tuntui tapahtuvan vain, jos sen dokumentoi. Piti kertoa,että täällä eristyksissä on silti elämää. Se ärsytti ja toisaalta piti kiinni todellisuudessa. Vaikka todellisuus juuri silloin pelotti. Uskon,että moni voi samaistua teokseeni. Teoksessa on toivoa, lintujen laulua,arkisia huomioita ja lopussa yhtäkkinen kohtaaminen tuntemattoman kanssa. Ne kaikki ovat merkkejä elämän jatkumisesta, vaikka se olisikin erilaisempi kuin koskaan ennen. Toteutus: Julianna Brandt.
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA: