Lauri Tähkän autosta löytyy varusteita joka lähtöön, esiintymisvaatteista aina tennismailaan ja moottorisahaan

Olga Ketonen ja Lauri Tähkä keskustelevat mm. uuden albumin julkaisukeikasta, terapian merkityksestä vaikeiden hetkien keskellä ja musiikin tekemisestä. Lauri Tähkän upouuden Kaikella on tarkoitus -albumin julkaisukeikka onkin vähän erikoisempi tapahtuma. Lauri kertoo kupoli idean syntyneen noin 15 vuotta sitten. Hän haaveili tilasta, jossa yleisö olisi lähellä ja bändi soittaisi yleisön keskellä. - Kaksi vuotta sitten ympärilleni tuli ihmisiä, jotka uskoivat tähän villiin ajatukseeni. Nyt tämä unelmani täyttyy, kun 1500 ihmistä on 360 astetta ympärillämme kuuntelemassa soittoamme. Tällaista Helsingin keskustaan, Kansalaistorille rakennettua kupoli-tilaa ei ole pystytetty aikaisemmin mihinkään. Olemme siellä jännän äärellä, bändin kaikki rutiinit on heitetty pois ja koko tiimi joutuu venymään. Tämän kokemuksen jälkeen on upeaa lähteä kiertueelle. Korona-aikana kun keikat peruuntuivat oli aikaa kaikenlaiseen syvempäänkin pohdiskeluun. Lauri kertoo ottaneensa silloin etäisyyttä someen. - Kun katsoin somea ja Instaa, tuli tunne etten halua enää tuonne. Oikeat asiat ovat jossain ihan muualla ja kuinka pinnallista hömpötystä siellä on. Pitkän keikkatauon jälkeen tuntui, etten ole enää se sama jäbä, joka riekkui lavalla. Olin niin itsessäni silloin, tuli tunne että mä en enää haluaa tätä. En saanut enää estradilla esiin samaa viihteentekijää. Korona-aikana tällaisia hetkiä tuli toisinaan, ja mietin pitäisikö tehdä jotain muuta. Mutta kyllä mä rakastan edelleen tätä hommaa ja se tuntuu ihanalta tänäänkin. Lauri Tähkä tunnetaan energisestä ja karismaattisesta lavaesiintymisestään. - Se on minulle rajua työtä, heittäytymistä ja antautumista yleisölle. Esiintyjällä pitää olla kiihkoa ja intohimoa tekemiseen, sen pitää tuntua niin yleisössä kuin bändissäkin. Esiintyminen on vähän niin kuin leikkiä, jota pitää ymmärtää. Tämä kuuluu tähän hetkeen ja ihmiset saa fiilata. Siinä on rock'n rollia, mutta se ei saa jäädä päälle. Tähkä puhuu avoimesti terapiakäyntien puolesta ja kertoo, ettei olisi yksin koskaan selvinnyt omista möröistä ja peloista ilman ammattiauttajaa. - Olen hyvin herkkä ja tunteella elävä ihminen. Kun tunne vie ja haukkaa hyvin pahasti, mä en pysty pitämään käsiä suitsissa, silloin tunne vie mua. Olen tarvinnut apua, että saisin molemmat kädet omaan ohjaukseen, eikä tunne enää veisi mukanaan. Mulle on tärkeää, että mulla on ihminen, jolle voin avata kaiken ja josta tiedän, että tämä ei lähde mihinkään ja kuuntelee mua. Onnellisuudesta puhuttaessa Lauri kertoo viimeisien vuosien olleen aika hyviä, hän on ollut vähän itseensä rakastunut. - En enää aina hakkaa itseäni tuntemuksella, että minusta ole mihinkään. Osaan myös silittää itseäni, etten aina vaan nuiji. Ne asiat, mistä onnellisuus minulle syntyy voivat olla hyvin pieniä - siika pannulla tai sienet metsässä, joku maisema tai auringonnousu tai -lasku. Mutta toisinaan ottaa pannuun niin perkeleesti, mutta se menee ohi. Väkevä tunne ei enää koukkaa niin syvältä, että olisin pari viikkoa hirveässä ahdistuksessa. Haastattelun lomassa soivat kappaleet: LUCIANO PAVAROTTI JAMES LEVINE ORCHESTRE DE PARIS - Turandot, ooppera: Nessun dorma LAURI TÄHKÄ - Elämänlangat U2 - I will follow