Ootsä mun kaa? Lasten kaverisuhteet 1900-luvulla

Ohjelmasarjassa tutkitaan sitä, miten lasten kaverisuhteet ovat muuttuneet 1900-luvun aikana. Lasten ystävyyssuhteisiin vaikuttaa aina myös ympäröivä yhteiskunta, vallankumoukset, sodat ja aikuisten asenteet. Vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä melkein kaikki lapset asuivat maalla. Heidän päivänsä kuluivat työtä tehden. Tavallisin lasten työ oli pienempien sisarusten hoitaminen, mutta jo 8-9-vuotiaat alkoivat osallistua myös kotieläinten hoitoon ja peltotöihin. Jos lasten työvoimaa ei tarvittu kotitilalla, jopa alle kymmenvuotiaita lähetettiin piioiksi ja paimeniksi vieraisiin taloihin. Vapaa-aikaa lapsilla oli lähinnä koulumatkoilla, joilla tien varren metsät ja kalliot houkuttelivat seikkailuihin. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina kasvatusihanteet vaihtuivat. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä lapsilta oli edellytetty ennen kaikkea kuuliaisuutta ja tottelemista. Monet näkivät, että juuri tämä tottelevaisuuteen kasvattaminen oli mahdollistanut natsi-Saksan nousun. Sodan jälkeen lapsista haluttiin kasvattaa, reippaita, itsenäiseen ajatteluun kykeneviä aikuisia. 1950-luvulla vapaa-ajasta pääsivät nauttimaan lähinnä kaupungissa asuvat pojat. Kaupunkien kerrostaloissa ei ollut heille paljoakaan luontaisia töitä. Tytöiltä edellytettiin kaupungeissakin kotitöihin osallistumista ja maaseudulla lapset tekivät itsestään selvästi kotitilansa töitä. Koulua kävivät jo kaikkia. Leikeille ja kavereille alkoi olla merkittävästi enemmän aikaa 1960-70- luvun rakennemuutoksen jälkeen, kun perheet muuttivat maalta kaupunkeihin ja pikkulapsille alkoi olla hoitopaikkoja. Äiditkin menivät palkkatöihin ja lasten oletettiin tulevan kerrostalojen pihoilla toimeen omin päin. Monet 1970-luvun lähiöiden lapset muistelevat lapsuuttaan vapaana ja itsenäisenä aikana, jolloin omasta pihasta löytyi aina kavereita lähimetsissä seikkailuun ja pelaamaan polttopalloa tai kirkonrottaa. 1990-luvun lama toi taas köyhyyden ja eriarvoisuuden kokemukset monen suomalaislapsen elämään. Aivan vuosisadan lopussa upouudet tietokoneet alkoivat muuttaa lasten ajankäyttöä. Haastateltavat: dosentti Antti Malinen, Tampereen yliopisto tutkimusjohtaja Sinikka Aapola-Kari, Nuoristorutkimusverkosto Toimittaja: Virpi Väisänen Kuva: Laura Rahinantti/Yle