Pirkko Hämäläinen: Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän "alitajunnan beige möykky" on vaimentunut
Pirkko Hämäläinen on viime vuosina saanut näytellä monia vahvoja naisrooleja. Hän teki loistavan roolisuorituksen ruokaväärennöksen ja rahanpesun jälkiä tutkivassa Transport -televisiosarjassa. Parhaillaan Hämäläinen esiintyy Q-teatterin Järjen hedelmät -näytelmässä.
Haastattelussa Olga Ketonen ja Pirkko Hämäläinen keskustelevat muun muassa näyttelijän työstä sekä alitajunnan beigestä möykystä.
Saara Turusen kirjoittama Järjen hedelmät on näytelmä, jossa ei paljon puhuta, mutta fyysisellä tulemisellä, menemisellä ja olemisella sekä oikealla ajoituksella on valtava merkitys. Jotta tämä kaikki onnistuisi, Hämäläinen kertoo sen vaatineen paljon harjoittelua ja työtä.
- Kaiken pitää tapahtua kuin tanssi, niin ettei katsoja huomaa siihen käytettyä isoa työmäärää. Kaiken pitää toimia täydellisesti, niin ajatuksen kuin ajoituksenkin. Tämä on kovin fyysinen esitys, joka sopii minulle hyvin.
Olga tunnustaa, että katsottuaan Järjen hedelmät -näytelmän, Pirkko on roolihahmossaan tullut hänen uniin ja aamuisin myös ajatuksiin, alitajunnan paheksuvana äänenä. Sellaisena beigenä möykkynä nurkassa, joka katsoo halveksuen.
Pirkko muistuttaa, että kukin voi itse tulkita, mitä se alitajunnan möykky hänelle sanoo. Se voi olla ankara vartija, joka estää meitä elämästä, niin kuin voisimme elää. Se voi olla myös kasvatus tai häpeä. Se voi merkitä hyvin erilaisia asioita.
- Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän se ääni on vaimentunut. Se johtuu ehkä siitä, että vuosien myötä itsetuntemus on kasvanut, nyt jo tiedän kuka olen.
Hämäläinen kertoo, että pienellä porukalla juhlittiin vastikään Arvottomat -elokuvan 40-vuotispäivää.
- Olin kolmannella vuosikurssilla Teatterikorkeakoulussa kun Arvottomat -elokuvaa filmattiin vuonna 1982. Suurimmalle osalle elokuvan tekijöistä se oli ensimmäinen pitkä elokuva. Kaikki mukana olleet olivat nuoria 26–27-vuotiaita, Matti Pellonpää oli joukkueen vanhin, hän oli peräti kolmekymppinen. Se oli ihana kesä, jolloin olimme "on the road". Siinä pääsi hyvin tutustumaan elokuvan tekemisen kaikkiin puoliin, koska kaikki tekivät vähän kaikkea.
Arvottomat -elokuva antoi suunnan koko Pirkko Hämäläisen uralle.
- Vaikka olen sen jälkeen näytellyt paljon ja tehnyt vaikeampiakin roolitöitä, tämä on ehkä ollut jossain mielessä merkittävin roolini. Se viitoitti pitkäksi aikaa tekemisen suunnan ja millaista tämä työ voi olla. On hirveän hyvä näin jälkikäteen ajatellen, että onneksi 23-vuotiaana en voinut vielä tietää, että tämä työ tulee olemaan kenties se merkittävin.
Pirkko Hämäläisen mielestä teatterit ovat ihania paikkoja siitä syystä, että ne ovat niin kaukana kuolemasta.
- Teatterit ovat mielikuvituksen paikkoja, joissa kuvitelmat tulevat lihaksi. Siellä on myös paljon energiaa. Uskon että teatterin suuri voima on juuri energiassa ja rituaalinomaisuudessa. Teatteriesitys on ikiaikainen tapahtuma, johon ihmiset kokoontuvat. Sen perusolemus on pysynyt aivan samana. Kokoonnutaan yhteen paikkaan, jossa on jonkinlaista elämän simulaatiota tarjolla ja myötäeletään yhdessä tilannetta. Teatteriesityksessä on vahvasti läsnä näyttelijöiden, roolihenkilöiden, yleisön ja tekniikan energia sekä elämä ja jopa ajatuksetkin. Siellä on varsinainen tunnetihentymä näyttämöllä silloin.
Haastattelun lomassa soivat Pirkko Hämäläisen toivekappaleina:
GEORG MC CRAE -Rock Your Baby
TIZIANO FERRO - Amici Per Errore
ARETHA FRANKLIN - I say a Little Prayer
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
