4-näytöksinen ooppera prologilla ja epilogilla säveltäjän omaan librettoon.
Reinin kansallisoopperan kuoro ja Strasbourgin filharmoninen orkesteri, joht. Marko Letonja
Elis - Thomas Blondelle, tenori
Els - Helena Juntunen, sopraano
Narri - Paul Schweinester, tenori
Kuningas - Derek Welton, basso
Kansleri - Damian Arnold, tenori
Kreivi - Damien Gastl, baritoni
Vouti - Wieland Satter, baritoni
Nuori aatelismies - James Newby, baritoni
Kirjuri - Glen Cunningham, tenori
Majatalon isäntä - Per Bach Nissen, basso
Albi - Tobias Hächler, tenori
Äänitetty Strasbourgissa 28.10.2022
Illan aikana kapellimestari Jonas Rannila ja musiikkitoimittaja Ahti Paunu keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. Ohjelmassa kuullaan myös Helena Juntusen haastattelu.
OOPPERAN TAPAHTUMAT:
PROLOGI:
Kuningattaren jalokivet on varastettu, minkä myötä hän on menettänyt kauneutensa, elinvoimansa ja hedelmällisyytensä. Narri kertoo kuninkaalle salaperäisestä kiertävästä laulajasta, joka voisi lumotun luuttunsa avulla löytää kuningattaren aarteet. Kuningas käskee narria etsimään tuon salaperäisen miehen käsiinsä. Jos narri onnistuisi tehtävässään, saisi hän mennä naimisiin itse valitsemansa naisen kanssa.
I NÄYTÖS:
Els on kapakanpitäjän tytär, jonka tulisi seuraavana päivänä mennä naimisiin rikkaan aatelismiehen kanssa. Sulhaseensa halveksuvasti suhtautuva Els lähettää tämän käväisemään lähikylässä hakemaan sieltä häälahjaksi arvokkaan jalokivikorun. Mies tekee työtä käskettyä, ja Els lähettää samantien hänen peräänsä Albi-nimisen palvelijan, jonka tulisi surmata pahaa-aavistamaton sulho paluumatkalla ja tuoda salaa koru Elsille. Els on ainoa, joka tietää että tuo koru kuuluu kuningattaren kadonneeseen jalokivikokoelmaan. Hän on toiminut samalla tavalla kahden aikaisemmankin sulhasensa kanssa.
Elsin lähipiiri koostuu useammastakin häntä suuresti ihailevasta miehestä. Heihin kuuluvat mm. paikallinen vouti sekä kansleri. Els ei heistä kummemmin välitä, sillä hän odottelee edelleenkin satujen prinssiä, joka tulisi noutamaan hänet linnaansa.
Paikalle saapuu nyt yllättäen mies, joka on kuin suoraan Elsin haaveunista. Hän on Elis, tarinankertoja ja balladien laulaja, joka kertoo löytäneensä metsästä kallisarvoisia jalokiviä. Kyseinen koru on samainen, jota Els jo kovasti odotteli. Tämä on viimeistään todiste siitä, että Elis olisi tuo mies, jota hän on odottanut koko elämänsä. Nainen joutuu palaamaan samantien maanpinnalle, sillä sulhanen on löytynyt murhattuna metsästä. Vouti epäilee murhaajaksi Elistä, jonka hän pidätyttää samantien. Els on epätoivoinen. Hän ei voi pelastaa Elisiä ilman, että tunnustaa oman syyllisyytensä.
II NÄYTÖS
Elis on tuomittu kuolemaan. Kuninkaan narri saapuu surumielisen Elsin juttusille. Keskustelun tuoksinassa narri tajuaa yllättäen, että Elis onkin juuri tuo aarteenetsijä-trubaduuri, jota hän on kuninkaan käskystä etsimässä. Narri lupaa Elsille pelastavansa Elisin, jonka teloitusta ollaan jo laittamassa käytäntöön. Els saa kuiskattua ihastukselleen, että tämä tulisi pian saamaan armahduksen kuninkaalta. Elisin täytyisi vain yrittää viivyttää teloituksensa toimeenpanoa, jotta kuninkaan viestintuoja ehtisi paikalle armahduskirje takataskussaan. Niinpä Elis esittää rakkauslaulun, jonka inspiraationa on kukapa muukaan kuin Els.
Lopulta viestintuoja saapuu kertomaan Elisin armahduksesta. Vapautettu mies saa tehtäväkseen etsiä käsiinsä kuningattaren kadonneen aarteen. Jos hän ei onnistuisi tehtävässään, joutuisi hän julkisen häpäisyn kohteeksi ja hänet karkotettaisiin maasta.
Els uskoo rakastamansa miehen kykyihin ja tajuaa, että hän tulisi samalla jäämään kiinni rikoksestaan. Niinpä hän jälleen kerran käyttää hyväkseen pikkusormensa ympärille kietomaansa Albia. Tällä kertaa miehen tulisi varastaa Elisin luuttu, jota ilman laulaja ei olisi enää yhtään niin tarkkanäköinen.
VÄLIAIKA
III NÄYTÖS:
Els haaveilee edelleenkin maineesta ja rakkaudesta, ja toivoo saavansa jättää lapsuusmaisemat jo jälkeensä.
Albi on onnistunut anastamaan Elisin luutun, mikä on saanut kiertävän laulajan epätoivoiseksi. Ilman lumottua luuttuaan, hän ei voisi koskaan löytää kuningattaren jalokiviä. Rakkaudenhurmantäyteisen yön tiimellyksissä Els lupaa ojentaa kuningattaren jalokivet Elisille, kunhan tämä ei kysyisi mitään siitä, kuinka aarre on päätynyt Elsin käsiin.
IV NÄYTÖS:
Elis on palauttanut jalokivet kuningattarelle, ja hänet lyödään moisesta urotyöstä ritariksi. Mies kuitenkin aistii, että hänelle ja Elsille naureskellaan, ja niinpä hän alkaakin vaatia kuningattarelta takaisin löytämäänsä aarretta. Tilanteen keskeyttää vouti, jolle Albi on tunnustanut murhanneensa aiemmin Elsin sulhasen. Käy myös ilmi, että nimenomaan Els on käskenyt Albin suorittamaan tuon ryöstömurhan.
Nyt ääneen pääsee narri, jonka kuningas oli luvannut palkita kiitokseksi aarteenetsijän löytämisestä. Hän saisi valita vaimokseen kenet tahansa haluaisikin, ja narrin valinta kohdistuu Elsiin, joka näin ollen pelastuu varmalta kuolemalta.
EPILOGI:
Vuosi on kulunut, eikä narri ei ole löytänyt onnea Elsin kanssa, päinvastoin. Els on näivettynyt ja tekee jo kuolemaa. Narri on kutsunut Elisin kotiinsa, jotta tämä voisi piristää Elsin takaisin elämään. Trubaduuri saapuu ja laulaa Elsille balladin kahdesta rakastavaisesta, jotka elävät elämäänsä onnellisina satulinnassaan. Laulu nukuttaa Elsin ikiuneen, ja Elis katoaa samantien paikalta. Narri jää yksin ja tuntee itsensä entistäkin yksinäisemmäksi.
Kuva: Reinin kansallisooppera / Klara Beck
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA:
