Giuseppe Verdi sävelsi viimeisen oopperansa 79-vuotiaana. Kyseessä on koominen ooppera Falstaff, joka perustuu William Shakespearen näytelmiin Windsorin iloiset rouvat ja kuningas Henrik neljäs.
Libreton Verdin Falstaffiin kirjoitti säveltäjä Arrigo Boïto.
Oopperan tapahtumat sijoittuvat Englantiin Windsoriin Lontoon länsipuolelle Henrik neljännen valtakaudella 1300- ja 1400-lukujen taitteeseen.
Tarinan päähenkilö on pyylevä ja nautinnonhaluinen valehtelijakerskuri, ritari Sir John Falstaff, joka asustelee Sukkanauhan majatalossa.
Falstaff on kirjoittanut rakkauskirjeet kahdelle varakkaalle porvarisrouvalle Alice Fordille ja Meg Pagelle. Naiset pitävät lemmenkipeää ja rahanhimoista ritaria pilkkanaan. Päähenkilö muummuassa pudotetaan pyykkikorissa Thames-jokeen ja joutuu keijukaisiksi naamioituneiden porvareiden pahoinpitelemäksi öisessä puistossa.
Oopperan juonenkäänteet ovat vikkelät ja monipolviset. Yhtenä sivujuonena on Fordien tyttären Nanettan ja nuoren Fentonin suhde, jota isä-Ford vastustaa ja haluaa naittaa tyttärensä vanhalle tohtori Cajukselle.
Viimein kuitenkin nuoret saavat toisensa, ja herra Ford ja vanha tohtori joutuvat huijatuiksi.
Tämä Falstaff-oopperan esitys on yksi kuuluisimmista. Herbert von Karajan johtaa vuonna 1956 Lontoon Philharmonia-orkesteria ja –kuoroa. Päätehtävissä laulavat 1950-luvun lopun suuret oopperatähdet:
Sir John Falstaff – baritoni Tito Gobbi
Fenton – tenori Luigi Alva
Herra Ford – baritoni Rolando Panerai
Rouva Alice Ford – sopraano Elisabeth Schwarzkopf
Nannetta, Fordien tytär soprano Anna Moffo
Rouva Meg Page – mezzosopraano Nan Merriman
Rouva Quickly – mezzosopraano Fedora Barbieri
Tohtori Cajus – tenori Tomaso Spataro
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios JAA: