Julkaistu: ti 12.9. klo 0.01
Tuomaskoulun kanttorin virka Leipzigissa oli yksi barokin ajan Saksan tärkeimmistä musiikkiviroista. 1722 virka oli taas auki. Yksi viidestä hakijasta oli Christoph Graupner, joka sai viran kun Telemann ei sitä halunnutkaan. Vaan miten kävikään? Mistä johtuu, että tämä äärimmäisen tuottelias ja pätevä säveltäjä ei olekaan meille kovin tuttu? Taas on kaivettava musiikinhistorian laareja.
Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin.
Ohjelman musiikit:
Christoph Graupner:
Air en Polonese orkesterisarjasta F-duuri GWV 450 (Suomalainen kamariorkesteri/Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch).
Ouverture orkesterisarjasta F-duuri, GWV 451 (Suomalainen kamariorkesteri/Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch).
Georg Friedrich Händel:
Gelosos tormento, oopperasta Almira (Amanda Forsythe, sopraano, ja Apollo's Fire/Jeannette Sorrell).
Christoph Graupner:
Wie jammern mich doch, kantaatista Vergnügte Ruh, beliebte Seelenlust (Veronika Winter, soporaano, ja L’arpa festante/Rien Voskuilen).
Ich will auf Jesus Hände sehen ja loppukoraali joulukantaatista Von Gott will ich nicht lassen (Veronika Winter, sopraano, Franz Vitzthum, kontratenori, Jan Kobow, tenori, Markus Flaig, basso, ja Das Kleine Konzert /Hermann Max).
Trio viola d’amorelle, chalumeaulle ja cembalolle F-duuri GWV 210 (Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viola d’amore, Asko Heiskanen, chalumeau, ja Eero Palviainen, barokkiluuttu).
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
