Maria Kalaniemen musiikki ei jätä kylmäksi. Harmonikan mestarin soitossa on läsnäolon taidetta, joka saa kuulijan kyyneleet virtaamaan ja sielussa läikähtämään. Kansainvälisesti merkittävimpiin kansanmusiikkiartisteihimme kuuluva Kalaniemi tunnetaan omaleimaisena ja herkkänä tulkitsijana ja säveltäjänä, mutta hän on urallaan ehtinyt monenlaista, yhtenä yhteistyö mm. Katri Helenan ja Vesa-Matti Loirin kanssa.
Musiikin tohtoriksikin Kalaniemi on ehtinyt. Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa hän on opettanut miltei kansanmusiikkiosaston perustamisesta lähtien. Vuodeksi 2024 suunnitteilla on 60-vuotisjuhlakiertue, joka sisältää Mielo-levyltä tuttujen hittien lisäksi mm. runolaulua ruotsiksi ja kattaa esiintymisiä niin festivaaleilla kuin hoivakodeissakin.
Maria fanittaa monenlaista musiikkia, hänen suosikkeihinsa ovat kuuluneet niin Pink Floyd kuin Bob Marleykin.
Kuinka hänestä tuli hän, huippumuusikko ja esikuva lukuisille nuorille muusikonaluille? Mistä versoaa hänen koskettava soittotyylinsä? Entä mitä esiintymiset hoivakodeissa antavat Marialle?
Musiikki:
Lasse Pihlajamaa: Nuoruusmuistoja (Lassen parhaat palat, 1987)
Taisto Ahlgren: Pettäjän tie
Jukka Tiensuu: …mutta (Reflections, 1987)
Jean Sibelius: 6. sinfonia (alkua) HKO/joht. Paavo Berglund
Tauno Krossi (huuliharppu): Hiski Iikoon polkka
Gheorghe Zamfir:The Skylark (King of the panflute and other favorites, 1978)
Anna-Kaisa Liedes: Oi miksi (Kuuttaren korutt, 1994)
Teppo Repo : paimenen improvisaatio (1962)
Dino Saluzzi: Pajaros y Ceibos (Kultrum, 1983)
Vesa-Matti Loiri: Morsiamen kuolo (Rurja,1998)
Siirry sarjan sivulle arrow_forward_iosJAA:
